Oletko sinä leikkivuotias?

Luen mielelläni eskariope Teijan kertomusta. Se tuo mieleeni iloisen nelivuotiaan poikani kysymyksen: ”Äiti oletko sinä leikkivuotias?”. Tuosta kysymyksen esittämisestä lähtien olen ajatellut, että jokaisen opettajan pitäisi olla leikkivuotias, ja tuo peruste pitäisi määritellä myös ammattimme kelpoisuusehdoissa!

Ilmiö nimeltä leikki
Vahaiskasvatus ja esiopetus ovat elinikäisen oppimisen polun alku. Miten merkityksellistä lapselle onkaan oppimisen oivallukset ja onnistumisen elämykset varhaislapsuudessa! Mutta annammeko lapselle aikaa ajatella, suunnitella, pohtia ja oivaltaa itse? Vai olemmeko aina selittämässä omasta mielestämme totuuksia ja tärkeitä oppeja lapselle? Tai saako lapsi todella harjoitella päiväkodissa sosiaalisia suhteita omasta kiinnostuksestaan lähtien? Valitseeko aikuinen pedagogisesti oikeanlaiset tekemiset lapsille esim. viikkosuunnitelman mukaan? Entä, jos lasta ei kerta kaikkiaan kiinnosta esim. roolileikkipäivänä leikkiä kauppaa, lääkäriä tai kampaamoa? Kuinka usein tulkitsemme lasta väärin ja ajattelemme, ettei hänellä ole leikkitaitoja tai hän ei osaa toimia ryhmässä – vain siitä yksinkertaisesta syystä, että meidän aikuisen suunnittelemat leikkiteemat eivät ole kiinnostavia tai ne eivät ehkä juuri nyt kuulu hänen kokemusmaailmaansa.

Olen lastentarhanopettaja ja kun puhutaan oppimisesta, niin ajattelen leikkiä. Leikki on pienelle lapselle ominainen tapa toimia, oppia ja oivaltaa.

Leikkiessä voi harjoitella luovuutta, erilaisia taitoja, yhteistoimintaa, erilaisia rooleja, vallankäyttöä ja toiminnan organisointia sosiaalisessa tilanteessa vertaisryhmän kanssa.

Päiväkodissa ja esiopetuksessa leikkiä tulee vaalia ja ruokkia erilaisia yhteisiä kokemuksia ja elämyksiä tuottamalla sallivassa ja turvallisessa ilmapiirissä lasten ja aikuisten kanssa. Mielestäni suuri virhe esiopetuksessa tehdään, jos lapsen esiopetusvuotta ajatellaan vain kouluun valmistavana aikana. Esiopetuksessa harjoitellaan tietenkin mm. kädentaitoja, omatoimisuutta, ohjeen mukaan toimimista ja oman toiminnan ohjausta sekä kannustetaan lasta miettimään, pohtimaan ja muodostamaan omia ajatuksia erilaisista asioista ja ilmiöistä. Suurin oppimisen ilo ja onnistumisen elämykset lapsille esikoulussakin tulee yhteisissä leikeissä. Aikuisen tulee olla läsnä, havainnoida ja tuoda tarvittaessa leikkeihin uusia näkökulmia.

Leikkiarpajaiset
Omassa esikouluryhmässäni leikitään joka päivä. Uusien kaverisuhteiden muodostumisessa olemme auttaneet lapsia leikkiarpajaisilla. Viikoittain valitsemme muutaman lapsia kiinnostavan leikin tai tekemisen, joihin sitten valitsemme arpoen 3 – 5 lasta kuhunkin leikkiryhmään. Leikkiarpajaisten avulla viime vuonna esikoululaisemme ryhmäytyivät todella hyvin. Lapset oppivat toimimaan toistensa kanssa, joten riitoja tai muita konflikteja oli vähän. Tänä syksynä olemme jatkaneet käytännettä uuden esikouluryhmän kanssa.

Tänä syksynä uusi päiväkotimme aloitti toimintansa koulun kyljessä. Lapset 3-vuotiaasta 5-luokkalaisiin leikkivät samalla pihalla. Olemme koko kasvattajayhteisönä miettineet erilaisia arjen käytänteitä yhdessä. Mielenkiintoista nähdä millaiseksi koulun ja päiväkodin yhteinen kasvattajuus ja opettajuus muovautuu.

Esi- ja alkuopetuksen yhteistyön käynnistimme yhteisellä liikuntapäivällä.

Suunnitelman päivästä toteuttivat 4-luokkalaiset, ja he myös ohjasivat päivän pienemmille. Voi sitä riemua kun urheilukentällä leikki ja liikkui lähes 150 lasta erilaisilla toiminta- ja liikuntarasteilla. Pienten kasvot loistivat innostusta ja ohjaajat kokivat varmasti onnistuneensa. Tästä on hyvä jatkaa – yhdessä leikkien!

Teija esiopettaa osoitteessa http://vintiot.wordpress.com/