Avokelanauhuri_kimulista mobiiliksi_maikaksi

Tiina räppäsi viime viikolla digiajan nuorisosta. Räppi sai valtaisan suosion – parhaillaan sitä sovitetaan uuteen uskoon.

Tällä viikolla Teija tarkastelee samaa aihetta hieman toisesta näkökulmasta. Vinkkelin tarinaan luo lastentarhanopettaja Tuula Ruususen. Teija perustelee kertomustaan mm. Lasten mediabarometrin (0-8 -vuotiaat) tuloksilla (2013), joka kertoo, että jo alle 2-vuotiaat taaperot katselevat erilaisia kuvaohjelmia ja vähän isommille, 3-4-vuotiaille, lapsille pelaaminen on yleistä ja jopa 90 prosenttia 0-8 -vuotiaista lapsista käyttää internetiä säännöllisesti.

Nämä tosiasiat tiedostaen Teija pohtii ja pyytää meitä muitakin pohtimaan aika yksinkertaista asiaa: Millaista on digiajan natiivin toiminta ja oppiminen päiväkodissa tai esikoulussa tänä päivänä? Entä millainen on pienen diginatiivin opettaja? Teija maalaa tarinaa Ruususesta ja osoittaa myös sen, että digiajan opelle on tärkeää esimiehen vahva tuki sekä taito avata uusi pedagogiikka myös vanhemmille varhaisessa vaiheessa muutosta.

teija1

Tässä pieni tositapahtumiin pohjautuva fiktiivinen kertomus. Tarinan päähenkilö on Tuula Ruusunen, joka työskentelee esikouluryhmän opettajana Uudentuulen päiväkodissa Kotikaupungissa.

Lastentarhanopettaja Tuula Ruusunen on kuvaputkiajan lapsi, 1960-luvun kuuluisan televisiokuuluttajan serkkutyttö. Luonteeltaan Ruusunen on helposti uusiin asioihin syttyvä, mutta ei missään nimessä mikään paatunut teknologisti. Viime syksynä Kotikaupungissa käynnistettiin MokkulaMuksu-hanke.

Hankkeen avulla jokaiseen kaupungin esikouluryhmään saatiin hankittua opettajille oma ja lapsiryhmään yhteiskäyttöön kolmesta neljään tablet-tietokonetta. Ja kaupanpäälle esikariopettajat saivat yhteisen koulutuksen uusien työvälineiden käyttöön.

Ruusunen innostui mobiilista, ja syöksyi uudella nuoruuden innolla tutkimaan ja kokeilemaan tablet-laitteiden opetuskäyttöä esikouluryhmässään. Ruususen innostus sai tukea myös päiväkodinjohtajalta, joka näki oivan tilaisuuden kannustaa koko henkilöstöä tieto- ja viestintäteknologian laajamittaisempaan hyödyntämiseen. Oli näet niin, että jokaiseen päiväkodin lapsiryhmään oli jo vuosia aikaisemmin hankittu tietokone, mutta teknisten välineiden käyttö oli edelleen vähäistä. Viime vuosina, kun mobiililaitteeet ja älypuhelimet olivat yleistyneet, niin myös vanhemmat olivat alkaneet kaivata parempaa tiedottamista ja mieluummin sähköisessä kuin paperisessa muodossa.


Digikäsityöläinen ja kätilö

Tuula Ruusunen perehtyi ja selvitti, teki, kokeili ja kyseli. Hän liittyi verkossa erilaisiin keskusteluryhmiin, luki ja puntaroi. Pian Ruusunen huomasi, että hänellä oli aivan uusi harrastus – mobiilioppimisen kehittäminen. Vapaa-aikanaan lastentarhanopettaja Tuula Ruusunen tutki sosiaalisen median saloja ja testaili uusia sovelluksia. Tekeminen oli kuin käsitöitä. Ja perinteisten käsitöiden harrastajana Ruusunen löysi myös Facebookista mahtavan käsityöryhmän. Ryhmä antoi kannustavaa palautetta, ja yhdessä kässäryhmäläisten töitä ideoitiin iltaisin eteenpäin, vaikka reaalimaailmassa ei tuttuja oltukaan.

Uusien virtuaalisten some-tuttavuuksien lisäksi lastentarhanopettaja Ruususen tutustui sattumoisin eskariryhmänsä kaksosten äitiin Viivi Verkko-Lehtiseen. Viivi Verkko-Lehtinen toimi Kotikaupungin kristillisen opiston tvt:n pedagogiikan kehittäjäopettaja, ja häneltä Ruusunen sai aina tarvittaessa kysyä neuvoa.

Ruusunen sai tekemästään työssään kannustusta myös lasten vanhemmilta: he olivat iloisia saadessaan esikoulusta ajantasaista tietoa sekä myös uusia ideoita lapsille soveltuvista tablet-sovelluksista ja –peleistä. Vanhempainillassa isät ja äidit kertoivat, että valokuvien, videoiden ja uuden blogin kautta he pääsivät kurkistamaan tai pikemminkin kokemaan aikaisempaa paremmin lapsensa esikouluarjen.

Välillä Ruusunen kohtasi epäilijöitä ja vastustajia. Ruusunen ei kuitenkaan lannistunut, vaan huikeat oman oppimisen myönteiset kokemukset saivat avokelanauhuriajan open innostumaan yhä uudestaan, ja kokemusten karttuessa hän myös oppi perustelemaan muille omaa innostustaan paremmin.

Vähitellen Ruususen omassa tiimissä kaikki harjoittelivat tablettien käyttöä yhdessä, ja he auttoivat toinen toisiaan. Usein myös lapset neuvoivat aikuisia. Tilanne näytti mainiolta! Lastentarhanopettaja Tuula Ruususesta on hyvää vauhtia tulossa oivallinen uuden ajan oppimisen kätilö, fasilisaattori! Nyt vain lisää arviointia kehiin ja teknologian pedagoginen käytettävyys etusijalle! Ruususen toiveissa häämöttää myös Wi-fi-verkko päiväkotiin. Hienoa, tästä on hyvä kehitellä eteenpäin!


Uusiin tuuliin

Syksyllä 2014 Tuula Ruusunen joutui Kotikaupungin säästötoimenpiteiden takia siirtymään toiseen päiväkotiin, Lintukotoon. Lintukodossa MokkulaMuksu-hankkeessa saadut tablet-laitteet olivat yhä sievässä paketissa lukitussa kaapissa. Päiväkodin muu teknologiavarustelu oli niukka. Ruusunen pyysi uutta esimiestään avaamaan kaapin. Avainta kiertäessään esimies kuitenkin opasti tiukasti: ”Meillä ei sitten unohdeta perinteisiä tapoja!”. ”Lapsia pitää suojella mediatulvalta, kun kotona pelaavat kuitenkin ilman mitään rajoja.”, kuului lisäkommentti.

Ruusunen oli tyrmistynyt esimiehensä asenteesta, mutta ei lannistunut, vaan jatkoi sisukkaasti eteenpäin ja kehitteli jälleen tablet-laitteiden esiopetuskäyttöä omassa ryhmässään. Ja taas Ruusunen tutki, kokeili ja perusteli. Toiminta lasten ja heidän vanhempiensa kanssa kannusti opea eteenpäin, ja mikä parasta: taas löytyi uusia yhteisöllisiä oppijoita, oivaltajia ja opettajia tästäkin päiväkodista.

MokkulaMuksu -hanke Kotikaupungissa päättyi. Tuula Ruusunen ja joukko Ruususen kollegoita innostuivat oppimisen ja opettamisen uusista ympäristöistä. Pikkuhiljaa Kotikaupungin varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa alettiin ymmärtää paremmin diginatiiveja ja heidän vanhempiaan. Toimintakauden kuluessa Lintukodossakin siirryttiin vähitellen uudelle aikakaudelle ja Lintukodon päiväkodinjohtajankin liittyi ”Mobiilivempeleet esiopetuksessa” Facebook-ryhmään!

teija3

Advertisements