Paperihenkilö Facebook

Kaija opettaa yläkoulussa uskontoa ja kertoo, että opetuksessa on mukava kohdata nuoria ja heidän vilpittömän suoria ajatuksia maailmasta, asioista ja uskonnosta. Hauskoja ja lennokkaitakin keskusteluja pidetään työntouhun keskellä. Kaijaa huolettaa kuitenkin tiedon pirstaleisuus ja tunne siitä, että asioita opiskellaan koulussa olemisen takia, ei ymmärtämisen tai opinvuosina karttuneiden tietojen yhdistämisen vuoksi.

Onneksi joskus napsahtaa oikeaan osoitteeseen – oikea aihe ja oikea ajatus
Yhdeksännellä luokalla uskonnossa pohditaan moraalia ja etiikkaa sekä kristillisiä näkemyksiä. Oppilaat juttelevat mielellään porinaryhmissä, mutta kun opettaja tulee paikalle niin juttelu loppuu ja osa oppilaista katselee kengän kärkiään. Selvyyttä siitä, mistä oppilaat keskenään juttelivat tai mikä oli loppupäätelmä jää vain porinaryhmälle itselleen tiedoksi.

Viime vuonna sitten kypsyin jo itsekin turhaan jauhamiseen. Päätin, että kyllä nuoriso osaa itse tarkastella asioita omasta moraalistaan ja näkökulmasta: miksi tarjota valmista, kun maailma on avoin?

Laadin ryhmätehtävän, jossa oppilaat lehtikuvien avulla ryhtyivät yhdessä luomaan henkilökuvaa ”paperiseen Facebookiin”. Oppilaat keksivät henkilölleen elämänpolun ja kokosivat henkilötiedot pahviseen kansioon. Tästä henkilöstä tuli ”ongelmienpohtija tai mielensäpahoittaja”. Tämän jälkeen ryhmissä pohdittiin oman ”paperihenkilön” suhdetta esimerkiksi arvoihin; mitkä arvot olivat tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä?

Kun kaikki henkilöhahmot olivat valmiina kansiossaan, niin vaihdoin eri luokkien kansioita keskenään. Oppilaat alkoivat tekemään toisten ryhmien kansioihin ratkaisuja saamiensa tietojen perusteella, kuten mitä henkilö ei missään tapauksessa tulisi tekemään? Tai hänen suhdetta ulkomaalaisiin ja luonnonsuojeluun.

Seuraavalla kerralla palautin ”paperihenkilön” takaisin alkuperäiseen ryhmään ja oppilaat saivat porukassa tutkia oliko vieras ryhmä ”tulkinnut” heidän paperihenkilöään riittävän hyvin? Ja olivatko he itse samaa vai eri mieltä toisten tekemistä tulkinnoista sekä sitä, mistä asioista tulkinnallisuus mahdollisesti johtui? Oman ”paperihenkilön” rakentamisessa oppilaat myös pohtivat ihmisen ulkoisten ominaisuuksien vaikutusta henkilön profiilin muotoutumiseen.

Parasta tässä tehtävässä oli oppilaiden aito ja avoin keskustelu arvoista, moraalista ja etiikasta! Voiko tällainen ”mielensäpahoittaja” olla ihan oikeasti olemassa? Ja miten tai miksi maailma avautuu hänelle eri tavalla?

Nuorten omaan elämään ankkuroituva yhteisöllinen tehtävä, nosti esiin varsin vaivattomasti aitojen ongelmien pohtimisprosessin ja oppilaiden ääni tuli paremmin kuulluksi ja jaetuksi. Onneksi uskonnossa saa pohtia ihan oikeita ongelmia.

 

K2

Advertisements