Kylmiä väreitä abien aineista

Heini opettaa lukiossa englantia, ja toteutti viime keväänä kollegansa kanssa opetuskokeilun, joka muutti parivaljakon opetuksen suuntaa pysyvästi. Koulu kuitenkin onnistuu juurruttamaan luutuneet käytänteensä myös oppilaisiin ja standardi luokkahuone koetaan paikaksi, jossa oppiminen ”tapahtuu”.

Kommentoin sunnuntaiyönä abien viimeiset harjoitusaineet ja yksi otsikoista oli osuvasti Chalk and talk or modern technology? Se on ylioppilaskirjoitusten enkun ainekirjoituksen aihe parin vuoden takaa. Tässä on poiminto oppilaan tekstistä, ja hei: tämä ei ole suinkaan ainoa lajissaan:

“The teaching system must be changed to more modern direction, but the change cannot be too radical. Too radical a change could confuse for example the pupils who are in the middle of their studies…

First of all, teachers should still be talking and teaching in front of the classrooms. Many students learn by listening the teacher talking….Also the classrooms should stay the same. It would keep the teacher as the head of the class and in control. If the classroom is too cosy, the students might not be as focused on learning as they should be in school”.

Haluaisin jonain päivänä olla ope sellaiselle ryhmälle, jossa kukaan ei ajattelisi, että open tai luokkatilan kuuluu olla tuollainen: perinteinen ja tylsä, ja jossa opettaja pönöttää luokan edessä.

Viime keväänä toteutetun opetuskokeilun jälkeen on ollut lähes mahdotonta palata entiseen, vaikka kokeilussa ei kaikki mennytkään kohdalleen.

Keväällä kokeilimme antaa opiskelijoillemme paljon enemmän vapautta valita oma etenemistahti ja samoin porukka, jossa he enkkua opiskelivat tunneilla. Päällimmäinen tunne oli se, että vaikka opiskelijat eivät pysyneetkään aivan aikataulussa ja opiskelivat asiat vähän siten sun täten, heillä oli ennen kaikkea mukavaa ja stressiä oli vähemmän.

Tänä syksynä meillä on tarkkailussa lukion englannin 1. kurssi. Olemme kollegan kanssa lähteneet opetussuunnitelman kautta liikkeelle ja miettineet, mitä opiskelijoiden oikeasti halutaan oppivan. Olemme koettaneet selventää tätä sekä opiskelijoille että itsellemme ja sitä kautta nostaneet eniten esille opiskelutaitoja. Homma on toiminut yllättävän hyvin, meillä on viikkotavoitteita ja ryhmäkokeita ja kaikenlaista pohdintaa porukoissa. Tunneilla on tekemisen meininki, mikä on iso asia 30 opiskelijan ryhmissä!

Yhteistyön voimaa
Tämän kaiken suunnittelu jäi aivan täysin koulun alkurumban jalkoihin, mutta tilanteen on pelastanut hurjan hyvä yhteistyö enkkukollegoitteni kanssa. Olemme jakaneet kaiken tekemisen ja materiaalin, jotta jokainen saisi hyvän rungon kurssilleen. Tämä on myös seurausta viime kevään yhteisestä pakerruksesta ja ongelmien ratkaisujen keksimisestä yhdessä. Haaveena siintää sellainen kurssi, jossa työtaitoja ei tarvitse enää mallittaa ja pääsemme keskustelemaan opiskelijoiden kanssa aidosti siitä, miten kurssin sisältö voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa ja mitkä olisivat arviointikriteerit.

Odotan mielenkiinnolla, mitä uusi opetussuunnitelma tuo tullessaan. Lisää aikaa ja viipyilevää pedagogiikkaa?

blogaus_loka

Advertisements