Tee, älä julista!

Opetuksen ja kasvatuksen kentällä on persoonallisia huippuammattilaisia, joiden oivalluksia, opetuskokeiluja ja –käytänteitä on ilo päästä seuraamaan! Mikkeliläisellä luokanopettajalla Marilla ovat kaikki raudat tulessa. Kun nainen palasi kolme vuotta sitten Itä-Suomen yliopistosta koulutus- ja kehittämispalvelu Aducatesta takaisin luokanopettajan pestiin, niin samaan aikaan käynnistyivät myös jatko-opinnot sekä ”toisella tapaa opettamisen” projektit. Marin luokalla on arkea ’one-to-one’ -tabletvarustelu sekä suunnitteluperustainen pedagogiikka. Kehittämisorientoitunutta opettajaa ohjaa hyvin yksinkertainen idea:

”Tee, älä julista!”

mari3 Linnea ja Iiro käyvät keskustelua tehdyistä läksyistä sekä jatkotoimenpiteistä.

Meillä opiskellaan kokonaisuuksia, projekteja. Aloitan aina vuoden valmistelun keväällä ja kesällä pilkkomalla opetussuunnitelman tavoitteet ja sisällöt palasiksi ja koostamalla niistä uudelleen kokonaisuudet tulevan vuoden varrelle. Oppilaat pääsivät tänäkin syksynä heti ensimmäisinä päivinä kertomaan omat ajatuksensa ja mielipiteensä sekä tietysti toiveensa tulevasta vuodesta.

Tällä, kuudennella luokalla, projekteja tulee vuoden varrella kahdeksan. Toki mukaan mahtuu sitten pienempiä juttuja, jotka poimitaan sopiviin väleihin. Projektit sisältävät koko kuudennen luokan opetussuunnitelman sisällöt kaikista oppiaineista lukuun ottamatta niitä aineita, joita en omalle luokalleni opeta.

Muutama vuosi sitten pohdin kovasti oppilaiden kokemusta siitä, että he eivät koe saavansa vaikuttaa omaan oppimiseensa juuri ollenkaan. Tätä olen lähtenyt purkamaan, kääntämään sekä vastuuta että vapautta oppilaalle omasta oppimisesta, osaamisesta ja oivaltamisesta. Lisäksi yksi työskentelyä johtavista ideoista on se, että

koulussa saa ja joskus jopa pitää olla hauskaa. Kiva ei ole kiellettyä, vaan usein jopa toivottavaa.


Design-suuntautunut pedagogiikka
kolahti jatko-opintojen seminaarissa kovaa ja sovelsinkin sitä heti oppilaiden työskentelyyn. Ensimmäisellä kerralla annoin oppilaille projektin tavoitteet ja kerroin keskeiset käsitteet aiheesta sekä jaoin työryhmät. Tunnelma oli hämmentynyt ja joillakin jopa järkyttynyt. Yksi oppilaista parahti ääneen: “Ope mitä mein pitää tässä oikeen tehdä?”

Onneksi luokassa muutama oivalsi heti, että kas, mehän saadaan tehdä mitä vaan, kunhan opitaan asiat… ja siitä se sitten lähti…

Viime keväänä tehtiin iso avaruusprojekti avoimella tehtävällä ja tänä syksynä koko vuosi on aloitettu Meidän Metsä-projektilla, joka sisältää tavoitteita ja sisältöjä BG, FY, KE, KU, MA, AI, LI, KS, HI ja UE.

Mitä/mikä se sitten on se ”avoin tehtävä”?
Oppilaat saavat opetussuunnitelmassa olevat tavoitteet, joko väittäminä tai kysymyksinä, tekevät itse oppimissuunnitelmansa tavoitteena oppia asiat ja sovitusti esitellä koko työnsä tai osa työstä muulle luokalle. Työskentelystä pidetään päiväkirjaa sekä läksysuunnitelmaa ryhmäkohtaisesta. Suunnitteluun ja työn seurantaan kuuluu olennaisena osana myös tavoitteisiin pääsyn seuraaminen sekä aikataulutus, jonka perusteella projektin päätös ja tekemisen takaraja lähenee.

Työskentelytapa pakottaa opettajan sivuun, ohjaamaan.

Ryhmät tekevät täysin omia juttujaan, open on turha haaveilla vetävänsä edestä juuri mitään. Opettaja tukee, konsultoi, vinkkaa ja mahdollistaa, lainaa avaimia, hakee paperia, etsii sanomalehteä kasvien kuivattamiseen… ja toki auttaa opiskeltavien sisältöjen löytymisessä, tiedon kasaamisessa ja välillä vähän potkii persauksille niitä, joilla on motivaatio-ongelmia aikaisten aamuheräämisten takia.

Oppilaat taas saavat valita työtapansa, aikataulunsa, keskittyä heitä itseään eniten kiinnostaviin asioihin enemmän tai vastaavasti panostaa haastavimpiin aiheisiin. Opiskelutapa eriyttää hyvin; vahvemmilla on varaa sukeltaa niin syvälle tiedon ja tutkimuksen äärelle kuin ennättävät ja intohimoa riittää. Heikommat saavat tukea sekä opelta, mutta ennen kaikkea kaverilta ja pääsevät tavoitteisiin omalla tasollaan.

mari1 Sinin tavoitteet

Oman osaamisen tunnistamista harjoitellaan heti alussa; oppilas ympyröi/väritää tavoitteista ne, jotka hän jo kokee osaavansa ja sitten näköjään (kts. kuva Sinin tavoitelapusta) osa tussittaa tai värittää yli kun ovat tehneet osa-alueisiin liittyvät hommansa. Tavoitteet ohjaavat oppilaita ja pitävät heidät “oikeassa suunnassa” ilman, että open tarvitsee siihen juuri puuttua. Lisäksi oppilaat osaavat kertoa kesken projektin sen, mitä he osaavat ja mitä kokonaisuuden osaamisesta vielä puuttuu.

Tiedon koostaminen tapahtuu verkossa olevista lähteistä, mutta myös oppikirjoista, joita luokassamme on käsikirjastossa muutamia kappaleita. Olen jopa huomannut, että oppikirjat ovat nostattaneet arvoaan oppilaiden silmissä merkittävinä tiedonlähteinä: “Ope, saanks lainata kirjan kotiin?”.

Tuotoksena tästä Meidän Metsä -projektissa tulee olemaan oppilasparin oma kooste: kirjoja, videoita, kasvioita, seinätauluja, runoja sekä parin muille luokkakavereille opetettava asia: oman metsäpalstan esittely, tietokilpailu, tutkimuksia, videohaastatteluja, eläintauluja, kasvioita jne.

mari2 Tänään yksi työpari rakensi opettajan tunnuksilla seutuhaku.fi -palveluun rastiradan toisille oppilaille ja ohjasi heidät tutkimaan omaa metsäpalstaansa. [Mielenkiintoista tässä oli se, että itse kävin kyseisen palvelun käyttöönotosta 3 tunnin opekoulutuksen. Oppilaalle näytin reitin tekemisen ja rastin lisäämisen sekä tallentamisen. Reitti oli valmis tunnissa ohjauksineen ja tehtävineen.]

Seuraavassa projektissa ajatuksena on lähteä keskeisestä käsitteestä ja antaa oppilaiden rakentaa ja valita kysymyksensä ja ajatuksensa kokonaan mielenkiintonsa kohteiden mukaan. Tarpeen mukaan lisään sitten sisältöä tai muutan suuntaa, jos opetussuunnitelman tavoitteet eivät toteudu.

Parasta tässä open näkökulmasta on ryhmätyöskentely ja oppilaan oma vastuunotto osaamisensa suunnasta ja syvyydestä. Ryhmän tekeminen muokkautuu koko ajan, entistä enemmän aidoksi ryhmän työskentelyksi.

Olen myös kokeillut, että kuinka suuri ryhmä meillä pystyy työskentelemään yhdessä ryhmänä. Puolikas luokka, siis 12 oppilasta, saivat suunnittelutehtävän sekä ainoana ohjeena sen, ettei hommia saa jakaa vaan kaikki tehdään yhdessä. Hyvin tuntui toimivan! (45 minuuttinen tutkimusaineistoa on videolla odottamassa, että pääsen tarkemmin seuraamaan ryhmän dynamiikkaa)

Oma oivallukseni liittyy konkreettisesti luottamukseen. Mitä enemmän luotan, sitä varmemmin oppilaat vastaavat tekemällä parhaansa: Oppilaat ihan oikeasti ajattelee, keksii, ymmärtää, ratkaisee, etsii, kaivaa, auttaa, tukee.. osaa olla toisilleen ja itselleen hyviä tyyppejä!

Advertisements